Hel 24

Kuva­sin edel­li­sessä teks­tissä inte­graa­li­sen sovel­tu­vuusar­vioin­nin neljä näkö­kul­maa, jotka koko­nais­val­tai­sessa sovel­tu­vuusar­vioin­nissa tulee ottaa huo­mioon. Sovel­sin teo­riaa käy­tän­töön kar­toit­ta­malla, miten nämä näkö­kul­mat ovat läsnä alan yri­tys­ten tavassa kuvata hen­ki­lö­ar­vioin­ti­pal­ve­luita omilla net­ti­si­vuil­laan. Otok­seen kuuluivat:

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Hel 23

Ken Wil­be­rin inte­graa­li­nen teo­ria ja sen neljä näkö­kul­maa (kts esit­tely) ovat olleet minulle jo kauan hyö­dyl­li­nen ajat­te­lun työ­kalu. Malli näkö­kul­ma­nel­jän­nek­sistä ilmai­see sen, että kaik­kea voi­daan tar­kas­tella kah­den perus­ta­van­laa­tui­sen jaot­te­lun valossa: sisäi­sestä ja ulkoi­sesta pers­pek­tii­vistä yksi­kössä ja moni­kossa. Kun yri­te­tään ymmär­tää kat­ta­vasti jotain asia, se on näh­tävä ”joka kan­tilta”. Jos tar­kas­tel­laan esi­mer­kiksi psy­ko­lo­gista tes­tausta, malli näyt­tää tältä:


Kuvio 1. Neljä näkö­kul­maa psy­ko­lo­gi­seen tes­taa­mi­seen

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Hel 19

Mei­dän ihmis­ten ulkoi­set piir­teet ja sta­tus herät­tä­vät auto­maat­ti­sesti muissa tiet­tyjä ste­reo­ty­pi­siä ajat­te­lu­mal­leja ja suh­tau­tu­mis­ta­poja. Mie­hillä yksi täl­lai­nen on pituus, nai­silla ulko­näkö. Jos esi­mer­kiksi tyttö kas­vaa eri­tyi­sen "kau­niiksi" on hyvin toden­nä­köistä, että hänen ympä­ril­lään ole­vat ihmi­set suh­tau­tu­vat häneen eri tavalla kuin ihmi­siin yleensä ottaen. Var­sin­kin suh­teessa mie­hiin, täl­lais­ten nais­ten maa­il­man virit­tyy ihmis­suh­de­dy­na­mii­kan varaan, jossa heillä on pal­jon "val­taa". Kau­niilla nai­silla on riski jäädä elä­mään moit­teet­to­masti maa­il­maan, jossa tois­ten näkö­kul­mien huo­mioon otta­mi­nen ei ole vält­tä­mä­tön taito. Näin ei käy tie­tysti kaik­kien kau­no­tar­ten koh­dalla (esi­mer­kiksi Prin­sessa Diana), mutta täl­lai­nen vaara on sel­keästi ole­massa.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Hel 19

Työn­ha­ki­joi­den CV:n sisäl­tämä työ­ko­ke­mus ymmär­re­tään yleensä kon­kreet­ti­sena resurs­sina, jota he ker­ryt­tä­vät työ­uransa aikana - ikään kuin he oli­si­vat koke­muk­sella täy­tet­tyjä säi­liöitä. Rek­ry­toi­jien on helppo ver­tailla eri haki­joi­den työ­ko­ke­musta ja perus­tella näin pää­tök­sensä, siksi sillä on tai­pu­mus domi­noida muita rek­ry­toin­ti­kri­tee­reitä. Koke­nein hen­kilö ei ole kui­ten­kaan aina paras valinta.

"Rek­ry­toin­nissa on kyse luot­ta­muk­sen rakentamisesta"

CV:n tar­koi­tus on herät­tää rek­ry­toi­jassa luot­ta­musta. Yli­opisto, edel­li­set työ­nan­ta­jat, ja suo­sit­te­li­jat ovat tahoja, joi­den sanaan luo­te­taan. Luot­ta­mus voi muo­tou­tua lumouk­seksi nimeltä Halo-efekti. Hakija, joka on aikai­sem­min työs­ken­nel­lyt arvos­te­tussa yri­tyk­sessä, vai­kut­taa muita kan­di­taat­teja fik­sum­malta. Opi­nahjo, ulko­näkö ja monet muut kon­kreet­ti­set teki­jät vai­kut­ta­vat sii­hen, miten rek­ry­toija tul­kit­see hänen muut omi­nai­suu­tensa. Kon­sul­tin tutus­tu­mi­nen haki­jan CV:seen muo­dos­taa ris­kin hen­ki­lö­ar­vioin­nin luotettavuudelle.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark