Miel­täni on pitem­män aikaa vai­van­nut se, miten vähän yri­tyk­sissä reflek­toi­daan kom­pe­tens­si­mal­lien käyt­töä. En oikein ole osan­nut muo­toilla tätä tun­netta, mutta yri­tän tässä artikkelissa.

Kom­pe­tens­si­mal­lit ovat orga­ni­saa­tioissa todella suo­sit­tuja; nii­den käyttö on lähes itses­tään­sel­vää. His­to­riassa "kom­pe­tens­si­buumi" sai alkunsa vuonna 1973 David McClel­lan­din pape­rista "Tes­ting the Com­pe­tence Rat­her Than Intel­li­gence", joten suun­taus on kes­tä­nyt ajan ham­masta. Kom­pe­tens­sit anta­vat kiis­tatta tär­keän näkö­kul­man hen­ki­lös­tö­joh­ta­mi­seena: Työn­te­ki­jöi­den ja joh­ta­jien tulee tun­tea amma­tin har­joit­ta­mi­seen liit­ty­vät par­haat toi­min­ta­ta­vat menes­tyäk­seen. Lisäksi kom­pe­tens­si­mal­lit luo­vat yhtei­sen kie­len orga­ni­saa­tioon, joka mah­dol­lis­taa ihmis­ten kyvyk­kyy­teen liit­ty­vistä tee­moista keskustelun.

Miten hyvin kom­pe­tens­si­mal­lit ovat lin­jassa sen arvon kanssa, jota odo­tamme ihmis­ten tuot­ta­van?

Lue koko artikkeli… »