Johtajuuden haaste – tutkimusmatka itseen

Työ­elä­män glo­ba­li­soi­tu­mi­nen ja moni­mut­kais­tu­mi­nen haas­taa tule­vai­suu­den joh­ta­jat. Aikai­sem­min joh­taja saat­toi pär­jätä vah­valla oman alansa asian­tun­ti­juu­della sekä koh­ta­lai­silla ihmissuhde- ja joh­ta­mis­tai­doilla.  Yksiu­lot­tei­sessa ja sel­keässä toi­min­taym­pä­ris­tössä tämä oli vielä mah­dol­lista, mutta min­kä­lai­sia haas­teita komplek­si­nen, moniu­lot­tei­nen ja jat­ku­vassa muu­tok­sessa oleva glo­ba­li­soi­tu­nut työym­pä­ristö aset­taa tämän päi­vän ja tule­vai­suu­den joh­ta­jille? Toi­saalta, voi­daanko näitä omi­nai­suuk­sia tai kri­tee­reitä luo­tet­ta­vasti arvioida ja tunnistaa?

Glo­ba­li­soi­tu­mi­sen aiheut­tama työ­elä­män muu­tos ei rajaudu vain kan­sain­vä­li­sesti toi­mi­viin yri­tyk­siin ja orga­ni­saa­tioi­hin, vaan pie­nellä vii­veellä se lyö lei­mansa koko työ­elä­män kent­tään kan­sain­vä­li­syy­den astee­seen kat­so­matta.  Edel­li­nen glo­baali talou­den romah­dus­mai­nen taan­tu­mi­nen lie­nee vii­mei­sin todiste tästä työ­elä­män ja talou­den tii­viistä glo­baa­lista ver­kot­tu­mi­sesta, jossa kaikki toi­mi­jat – niin viran­omai­set, poliit­ti­set, yri­tyk­set kuin yksit­täi­set kulut­ta­jat­kin – ovat tii­viissä yhtey­dessä toisiinsa.

Muu­tos yhdessä ver­kon osassa hei­jas­tuu yhä pie­nem­mällä ja pie­nem­mällä vii­veellä koko sys­tee­miin. Tek­no­lo­gian kehi­tys ja sen mah­dol­lis­tama maa­il­man ”kutis­tu­mi­nen” tekee tästä ver­kosta päivä päi­vältä jän­nit­ty­neem­män, jossa muu­tok­sen väräh­te­lyt ete­ne­vät yhä nopeam­min ja kan­tau­tu­vat yhä laa­jem­malle. Tämä ilmiö lisää jat­ku­vasti työ­elä­män nopea­sykli­syyttä, kaa­ot­ti­suutta ja komplek­si­suutta, mikä näkyy mm. useina tämän päi­vän työ­elä­män lie­veil­miöinä. Toi­saalta, on myös muis­tet­tava, että tämä talou­den glo­ba­li­soi­tu­mi­nen tar­joaa suu­ria mah­dol­li­suuk­sia niille,  jotka pelin tai­ta­vat ja ovat sitä val­miita pelaa­maan että omaa­vat sii­hen  riit­tä­vät talou­del­li­set resurssit!

Ajat­te­lun ja hah­mot­ta­mi­sen haaste

Hek­ti­syy­den, komplek­si­suu­den ja ulot­tu­vuuk­sien lisään­ty­mi­nen aset­taa suu­ria haas­teita joh­ta­jien ajattelu-, hahmottamis- ja pää­tök­sen­te­ko­val­miuk­sille. Yhä suu­rem­massa mää­rin tar­vi­taan jous­ta­vaa, moniu­lot­teista ja sys­tee­mistä ajat­te­lua, joka on val­mis tar­kas­te­le­maan ympä­röi­vää todel­li­suutta moniu­lot­tei­sesti ja hake­maan vaih­toeh­toi­sia näkö­kul­mia. Oman toi­mia­lansa lisäksi nyky­joh­ta­jan on ymmär­ret­tävä niin yhteis­kun­nal­lista ja glo­baa­lia kehi­tystä kuin myös seu­rat­tava mui­den toi­mia­lo­jen uusia tuu­lia, ja luoda näistä oma syn­teesi, ehkä intui­tii­vi­nen­kin koko­nais­kuva, miten ympä­röivä todel­li­suus on muut­tu­massa ja mihin haluan oman yri­tyk­seni tässä ver­kos­to­mai­sessa koko­nai­suu­dessa johtaa.

Innovaatio- ja luo­vuus­tut­kija Frans Johans­son koros­taa, että tule­vai­suu­den inno­vaa­tiot yhä toden­nä­köi­sem­min löy­ty­vät eri näkö­kul­mien raja­pin­noista, nk. väli­maas­toista, kuin yhden tie­tee­na­lan tai vii­te­ke­hyk­sen sisältä. Näi­den löy­tä­mi­seen ja hah­mot­ta­mi­seen tar­vi­taan perin­tei­sen kapean asian­tun­ti­juu­den ja yksiu­lot­tei­sen ratio­naa­li­sen ajat­te­lun ja ongel­man­rat­kai­sun sijaan laaja-alaista osaa­mista sekä ute­liasta, jous­ta­vaa ja jopa intui­tii­vi­sen leik­ki­sää näkö­kul­mien yhdis­te­le­mistä ja pää­tök­sen­te­koa. Nämä  haas­teet eivät koske vain työ­elä­mää, vaan myös sii­hen val­men­ta­vaa koululaitosta.

Arvo­jen haaste

Toi­seksi, glo­baali kehi­tys on löy­hen­tä­nyt pai­kal­li­sen kult­tuu­rin ja var­sin­kin uskon­non tar­joa­maa lujaa arvo­poh­jaa, mikä on tar­jon­nut jo vuo­si­sa­toja rajat ja suun­ta­vii­vat yhtei­sö­jen ja yksi­lö­jen toi­min­nalle. Yhteis­kun­nan arvo­poh­jan löy­hen­ty­mi­sen tai moni­nais­tu­mi­sen sekä arvo­jen koven­tu­mi­sen ja pin­nal­lis­tu­mi­sen myötä glo­baali työ­elämä haas­taa joh­ta­jat sisäi­seen arvo­kes­kus­te­luun ja sitä kautta arvo­joh­ta­mi­seen omassa ympä­ris­tös­sään – minkä arvo­jen varassa toi­min ja mihin arvoi­hin haluan yri­tyk­seni nojaa­van? Tämä vaa­tii kehit­ty­nyttä ja kyp­sää per­soo­naa, joka pys­tyy tut­ki­maan ja kysee­na­lais­ta­maan omia arvovalintojaan.

Per­soo­nal­taan kypsä ja kehit­ty­nyt joh­taja, joka omaa ter­veen arvo­maa­il­man, pys­tyy käyt­tä­mään omaa arvo­maa­il­mansa majak­kana tai tuki­pi­la­rina tässä myrs­kyi­sessä työym­pä­ris­tössä. Sisim­mäs­tään hän löy­tää jotain vakaata ja kiin­teää, mikä luo sel­keyttä ja antaa tur­vaa epä­mää­räi­syy­den­kin kes­kellä. Syvistä arvois­taan ja omasta elä­män visios­taan tai into­hi­mos­taan tie­toi­nen joh­taja ei eksy tieltä eikä ole hou­ku­tel­ta­vissa het­kel­lis­ten ismien tai lyhyen täh­täi­men tavoit­tei­den perään. Hän tie­tää mitä haluaa ja miten sen tekee sekä omaa into­hi­monsa kautta riit­tä­vää vies­tin­näl­listä voi­maa, karis­maa, uskot­ta­vaan vision viestimiseen.

Arvois­taan ja elä­mänsä into­hi­mosta ohjau­tuva ihmi­nen tekee aina vah­vasti sen mitä hän tekee. Tyy­pil­li­siä esi­merk­kejä tästä ovat monet kuu­lui­sat tie­de­mie­het ja tai­te­li­jat, jotka ovat saat­ta­neet kul­kea vas­ta­vir­taan koko elä­mänsä vain oman sisäi­sen äänen ja lujan uskonsa kan­nus­ta­mana. Täl­lai­sesta into­hi­moi­suu­desta, rehel­li­syy­destä ja oikea­mie­li­syy­destä syn­tyy myös aito lea­ders­hip. Hyvänä esi­merk­kinä täl­lai­sesta arvo­joh­ta­juu­desta mai­nit­ta­koon Mohan­das Gandhi ja Nel­son Man­dela, jotka vah­van sisäi­sen näke­myk­sensä ohjaa­mina muut­ti­vat koko kan­sa­kun­nan his­to­rian kes­kellä suu­rinta kaa­osta.  Nämä ”suu­ret sie­lut” ja hei­dän elä­mänsä on mitä erin­omai­sin oppi­tunti todel­li­seen johtajuuteen!

Ihmi­nen raken­tuu aina sisältä ulos­päin ja hie­no­va­rai­sesta kar­ke­aan.  Kun moti­vaa­tio on puh­das ja hyvä, ovat sitä seu­raa­vat aja­tuk­set ja toi­minta myös sisim­män mukai­sia, ja toi­sin­päin. Elä­mämme ja toi­min­tam­me­han ovat viime kädessä sisäi­sen maa­il­man ruu­miil­lis­tu­mia, vaik­ka­kin sen huo­maa­mi­nen arjen kii­reessä on monesti niin vai­keaa.  Vanha vii­saus valot­taa tätä peri­aa­tetta hyvin: ” Tark­kaile aja­tuk­siasi, niistä syn­ty­vät sanasi. Vahdi sano­jasi, sillä tekosi juon­tu­vat niistä. Seu­raa toi­miasi, sillä ne muut­tu­vat tot­tu­muk­seksi. Ja pidä sil­mällä tot­tu­muk­siasi, sillä niistä tulee kohtalosi.”

Rek­ry­toi­taessa ja arvioi­taessa joh­ta­jan sovel­tu­vuutta teh­tä­vään tämä per­soo­nan kehi­tys ja kyp­syys eli erään­lai­nen syvyy­su­lot­tu­vuus on kes­kei­sintä arvioin­nin alueista.  Vali­tet­ta­vasti nykyi­set psy­ko­lo­gi­set arvioin­ti­me­ne­tel­mät kiin­nit­tä­vät ko. alu­ee­seen ver­rat­tain vähän huo­miota. Ongelma joh­tu­nee val­lit­se­van ihmis­ku­van pin­nal­li­suu­desta, joka rajoit­tuu pit­kälti piir­re­ta­solle ja käyt­täy­ty­mi­sen havain­noin­tiin. Ihmis­ku­vasta puut­tuu kehi­tyk­sel­li­nen aspekti, johon pyr­kii vas­taa­maan - ehkä par­hai­ten - nykyi­nen inte­graa­li­nen psy­ko­lo­gia, jonka tut­ki­mus­tu­lok­sia ja sovel­luk­sia hen­ki­lö­ar­vioin­nin ammat­ti­lai­set ovat otta­neet käyt­töön vali­tet­ta­van lais­kasti. Toi­seksi, tut­ki­mus­koh­teen haas­ta­vuus eli mie­len luon­teen mys­ti­syys nyky­tie­teelle on mitä ilmei­sin osa­syy mene­tel­mien ja käy­tän­tö­jen pin­nal­li­suu­teen - abso­luut­tista ihmiss­koop­pia saamme siis vielä odottaa.

Toi­min­taym­pä­ris­tön muu­tos haas­taa joh­ta­jat otta­maan uusia kehi­ty­sas­ke­leita. Kysy­mys ei niin­kään ole uusien tie­to­jen ja perin­teis­ten kom­pe­tens­sien kehit­tä­mi­sestä, joita voi­daan suh­teel­li­sen hel­posti omak­sua kir­joista ja kou­lu­tuk­sista. Tule­vai­suu­den haas­teet pakot­ta­vat joh­ta­jat tut­ki­mus­mat­kalle kohti tun­te­ma­tonta – syvyys­su­kel­luk­selle kohti omaa sisin­tään, omaa minuut­taan. Pol­kua voisi kuvata sel­keäm­min ihmi­senä kas­va­mi­sen ja kehit­ty­mi­sen kuin oppi­mi­sen pro­ses­siksi. Ihmi­senä kehit­ty­mi­sen tie avaa joh­ta­jalle uusia ovia ja val­miuk­sia stra­te­gi­sen ajat­te­lun, pää­tök­sen­teon ja ihmis­ten joh­ta­mi­sen alu­eella – ymmär­rystä, jota ei opita kir­joista tai kursseilla.

Kir­joit­taja:  senio­ri­kon­sultti Tommi Telanto Psy­ko­lo­gi­toi­misto Talentista