Jokainen työntekijä ansaitsee hyvän esimiehen

Gal­lup haas­tat­teli 80,000 joh­ta­jaa val­ta­vassa tut­ki­muk­ses­saan (Buc­king­ham & Coff­man (1999). First, Break All the Rules).

Huo­ma­simme, että esi­mies - ei palk­kaus, edut, tai karis­maat­ti­nen ylin johto - oli kriit­ti­nen tekijä vah­van työ­pai­kan raken­ta­mi­sessa. Esi­mies on avainasemassa.

Työn­te­ki­jän suhde välit­tö­mään esi­mie­heensä mää­rit­tää sen kuinka pit­kään hän pysyy työssä ja kuinka tulok­sel­li­nen hän on siinä. Mil­lai­sia esi­mie­hiä sinulla on ollut oman työ­urasi aikana, ja mikä vai­ku­tus heillä on ollut koke­muk­seesi työn mielekkyydestä?

Mil­lai­nen on hyvä esimies?

Mel­kein kai­killa ihmi­sillä on koke­musta sekä huo­noista, että hyvistä esi­mie­histä. On ylei­nen käsi­tys, että hen­ki­lö­koh­tai­silla omi­nai­suuk­silla ja per­soo­nal­li­suu­della on tär­keä rooli näi­den ero­jen syn­ty­mi­sessä. Mikä muu­kaan erot­taisi kyvyk­käät joh­ta­jat muista, jos ei hei­dän koke­muk­sensa tai osaamisensa?

Ajat­telu!

Perus­ta­van­laa­tui­nen tekijä menes­ty­vien stra­te­gis­ten joh­ta­jien taus­talla on hei­dän kykynsä ymmär­tää lii­ke­toi­min­nan komplek­si­suutta, epä­var­muutta ja muu­tosta. Sta­te­gi­siksi joh­ta­jiksi ylen­neet ihmi­set omaa­vat yleensä menes­tyk­seen riit­tä­vät ihmissuhde- sekä tek­ni­set tai­dot, joita he ovat demon­stroi­neet aiem­min urallaan.

Tut­ki­mus­ten mukaan 39 % työn­te­ki­jöistä on epä­ta­sa­pai­nossa esi­mie­hensä kanssa.

Työn­te­ki­jät eivät halua alen­tua sel­lai­sen ihmi­sen joh­det­ta­vaksi, joka ei tuo lisä­ar­voa hei­dän ajat­te­luunsa ja työssä käyt­tä­määnsä har­kin­taan. Kun joh­ta­jan tapa hah­mot­taa työ ei eroa miten­kään työn­te­ki­jöi­den omasta, he tun­te­vat intui­tii­vi­sesti tilan­teen epä­rei­luu­den. Mistä hyvästä esi­mie­helle mak­se­taan enem­män kuin heille? Käy­tän­nössä samalla tavalla alais­tensa kanssa ajat­te­leva esi­mies on vaa­rassa mik­ro­ma­na­gee­rata tai muulla päte­mi­sellä häi­ritä alais­tensa työn teke­mistä enem­män kuin mah­dol­lis­taa sitä. Alai­set eivät luota tasa­ver­tai­sen esi­mie­hen kykyyn ja oikeu­teen arvioida hei­dän suo­riu­tu­mis­taan. Var­sin­kin poten­ti­aa­lia omaa­vat hen­ki­löt koke­vat tilan­teen vai­keaksi, koska he näke­vät pal­jon asioita, joita esi­mie­hen tulisi ottaa huomioon.

Mie­les­täni on hyvä erot­taa tehtävien/asioiden joh­ta­mi­nen ja sosio­emo­tio­naa­li­nen joh­ta­mi­nen toi­sis­taan. Kun puhu­taan koko­nai­suuk­sien hah­mot­ta­mi­sesta ja vas­tuun­ot­to­ky­vystä, ei ole hyvä että esi­mies on tasa­ver­tai­nen alai­sensa kanssa. Tämä ei ole miten­kään ris­ti­rii­dassa sosio­emo­tio­naa­li­sen näkö­kul­man kanssa, missä avoin vuo­ro­vai­ku­tus, tasa­ver­tai­suus ja kave­ril­li­suus ovat tär­keitä. Kun esi­mies hah­mot­taa teh­tä­vät laa­jasta pers­pek­tii­vistä, hänen ei tar­vitse kei­no­te­koi­sesti tukeu­tua pomon roo­liin tai auk­to­ri­teet­tiin suh­teessa alai­siinsa kye­täk­seen joh­ta­maan heitä ja syn­nyt­tääk­seen luottamuksen.

En tar­koita, että esi­mie­hen täy­tyisi tie­tää enem­män työstä ja osata työ parem­min kuin alai­sensa. Se, että esi­mie­hellä on enem­män osaa­mista ja koke­musta, ei auto­maat­ti­sesti päte­vöitä häntä joh­ta­maan vähem­män koke­neita hen­ki­löitä. Var­sin­kin asian­tun­ti­joita joh­ta­van esi­mie­hen on tär­keintä ymmär­tää alais­tensa työn teke­mi­sen kon­teksti, ei niin­kään sen sisäl­töä.

Teh­tä­väänsä sovel­tuva esimies:

  • Ymmär­tää ja muut­taa tar­vit­taessa työn teke­mi­sen edel­ly­tyk­siä (konteksti)
  • Tar­joaa uuden­lai­sia resurs­seja työn tekemiseen
  • Val­men­taa kehit­ty­mään omassa työssä
  • Kyke­nee aset­tu­maan alais­tensa ase­maan ja pitää hei­dän puoliaan
  • Antaa rehel­listä palau­tetta alais­ten työssä suoriutumisesta
  • Vies­tii koko­nais­ku­van ja saa näin työn tun­tu­maan merkitykselliseltä

Monet orga­ni­saa­tioi­den haas­teet joh­tu­vat siitä, että ei kiin­ni­tetä tark­kaan huo­miota esi­mies­ten kyvyk­kyy­teen  jokai­sella orga­ni­saa­tion tasolla. Moti­vaa­tio ja koke­mus eivät riitä. Esi­mer­kiksi vai­keus imple­men­toida stra­te­giaa on oire tästä raken­teel­li­sesta ongelmasta.

Mel­kein kai­killa ihmi­sillä on koke­musta sekä huo­noista, että hyvistä joh­ta­jista. On ylei­nen käsi­tys, että hen­ki­lö­koh­tai­silla omi­nai­suuk­silla ja per­soo­nal­li­suu­della on tär­keä rooli näi­den ero­jen syn­ty­mi­sessä. Mikä muu­kaan erot­taisi kyvyk­käät joh­ta­jat muista, jos ei hei­dän koke­muk­sensa tai osaamisensa?

Ajat­telu.

Perus­ta­van­laa­tui­nen tekijä menes­ty­vien stra­te­gis­ten joh­ta­jien taus­talla on hei­dän kon­sep­tu­aa­li­nen kykynsä vas­tata työ­teh­tä­vien sisäl­tä­miä vaa­ti­muk­sia. Sta­te­gi­siksi joh­ta­jiksi ylen­neet ihmi­set omaa­vat yleensä menes­tyk­seen riit­tä­vät ihmissuhde- sekä tek­ni­set tai­dot, joita he ovat demon­stroi­neet aiem­min ural­laan. Usein on kui­ten­kin arvoi­tus se, miten uusi stra­te­gi­nen joh­taja kyke­nee ymmär­tä­mään komplek­si­suutta, laa­juutta, epä­var­muutta ja muu­tosta, kun pää­tök­siä teh­dään stra­te­gi­sella tasolla.

Kom­pe­tens­si­poh­jai­set kou­lu­tus­oh­jel­mat vai­kut­ta­vat tus­kin miten­kään joh­ta­jien kyvyk­kyy­teen. Esi­tet­tävä tieto yleensä mukau­tuu joh­ta­jien jo ole­massa ole­viin käsi­tyk­siin. Jos osal­lis­tu­jat eivät kykene tähän, jää mate­ri­aali niin pie­neksi osaksi osal­lis­tu­jien koke­mus­maa­il­maa, ettei sillä ole mitään vai­ku­tusta hei­dän ajat­te­luunsa. Ihmi­set nap­paa­vat kurs­sista aina sen tie­don, joka sopii hei­dän nykyi­siin käsi­tyk­siinsä; loput mene­vät toi­sesta kor­vasta sisään ja toi­sesta ulos.

  • Share/Bookmark

Leave a Comment

Please note: Comment moderation is enabled and may delay your comment. There is no need to resubmit your comment.