Olen psy­ko­lo­gina eri­kois­tu­nut ymmär­tä­mään tul­kin­ta­pro­ses­seja, joi­den varassa ihmi­set jäsen­tä­vät aktii­vi­sesti omaa koke­mus­maa­il­maansa. Tämä mer­ki­tyk­sen raken­ta­mi­sen pro­sessi, joka tapah­tuu ihmi­sen välit­tö­män koke­muk­sen ja sii­hen koh­dis­tu­vien reaktioiden/toiminnan välissä, on kes­keistä ajat­te­lulle ja per­soo­nal­li­suu­delle. Se jäsen­tää ihmi­sen sisäistä todel­li­suutta, jolla on oma logiik­kansa ja integri­teet­tinsä, ja josta käsin hän suun­tau­tuu maailmaan.

Tapamme raken­taa mer­ki­tyk­siä (eli ottaa tolk­kua maa­il­masta) muok­kau­tuu jat­ku­vasti vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa ympä­ris­tön kanssa. Jean Pia­ge­tin mukaan tällä adap­taa­tiolla on kaksi puolta: assi­mi­laa­tio ja akko­mo­daa­tio. Assi­mi­laa­tio on oppi­mista, jossa ihmi­nen liit­tää ympä­ris­töstä tule­vaa uutta sisäl­töä ole­massa ole­viin mer­ki­tys­ra­ken­tei­siinsa. Akko­mo­daa­tiossa ihmi­sen tieto- ja ajat­te­lu­ra­ken­teet itses­sään muut­tu­vat, koska ne ovat puut­teel­li­sia ja sovel­tu­mat­to­mia suh­teessa ympä­ris­töön.