Muu­tos­joh­ta­mi­nen on jo hyvän aikaa pin­nalla ollut käsite. Lähes jokai­sen ajan her­molla oleva kon­sul­tin pal­ve­lui­hin kuu­luu muu­tos­joh­ta­juus­kou­lu­tusta. Perin­tei­sesti joh­ta­jien osaa­mi­nen muu­tos­joh­ta­mi­sessa ymmär­re­tään hänen omak­su­miensa työ­ka­lu­jen, pros­sien ja mal­lei­hin valossa. Mutta onko hyvä muu­tos­joh­ta­mi­nen oikeasti läh­töi­sin tästä? Mitä jos mal­lit ja työ­ka­lut vain luo­vat ratio­naa­li­sille joh­ta­jille näen­näi­sen hal­lin­nan tun­teen, eivätkä oikeasti auta heitä otta­maan parem­min ajat­te­lus­saan huo­mioon  maa­il­massa tapah­tu­via muu­tok­sia? Mie­les­täni joh­ta­jien tulisi staat­ti­sien joh­ta­mis­mal­lien opet­te­lun sijaan oppia kysee­na­lais­ta­maan niitä. Tämä tar­koit­taa herää­mistä sii­hen, millä vauh­dilla maa­il­massa tapah­tuva muu­tos sekä kyt­key­ty­nei­syys teke­vät tyh­jäksi mas­sii­vi­sim­mat­kin ajatusrakennelmamme.

En voi olla kom­men­toi­matta blo­gissa nyt tätä eilen alka­nutta AKT:n lak­koa ja lak­koi­lua yleensä. Nykyi­sen työ­mark­ki­na­jär­jes­tel­män ongelma on, että se koh­te­lee aloja eri tasa-arvoisesti. Joi­den­kin alo­jen työn­te­ki­jät, kuten ahtaa­jat, len­non­joh­ta­jat tai rek­ka­kus­kit, voi­vat halu­tes­saan ottaa vah­van nis­ka­len­kin yhteis­kun­nasta ja yri­tyk­sistä, kun taas tois­ten aloilla tämä ei ole mah­dol­lista. Sel­lai­sia ihmi­siä, jotka ovat kiin­nos­tu­neita oman ryh­mänsä etu­jen aja­mi­sesta, nykyi­nen jär­jes­telmä kan­nus­taa epäeet­ti­seen ja vas­tuut­to­maan toi­min­taan. Mitä jos sai­raan­hoi­ta­jat ja lää­kä­rit meni­si­vät lak­koon?  Moni var­masti odot­taa myös polii­sien lak­koa.