Elo 25

Busi­ness coac­hin­gissa aute­taan ihmi­siä onnis­tu­maan työnsä ja elä­mänsä arjen aset­ta­mien haas­tai­den koh­taa­mi­sessa. Kun ongel­miin ei ole yhtä yksi­se­lit­tei­sesti oikeaa rat­kai­sua, on tär­keää kiin­nit­tää asiak­kaan huo­mio sii­hen, miten hän mie­les­sään hah­mot­taa ja jäsen­tää ongel­man. Hyvä val­men­taja aut­taa ihmistä ajat­te­le­maan omaa ajat­te­lu­aan.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Kes 23

"Per­soo­nal­li­suus­piir­teet eivät ohjaa ihmis­ten ura­va­lin­toja" -artik­ke­lis­sani viit­taama tut­ki­mus­tu­los oli minulle hyvä muis­tu­tus siitä, että mie­lemme voi olla niin hal­tiois­saan psy­ko­lo­gi­sista teo­rioista ja mal­leista, ettemme edes halua ottaa vas­taan ris­ti­rii­taista tie­toa. Kie­tou­tu­nei­suus omiin teo­reet­ti­siin pre­fe­rens­sei­himme voi joh­taa sii­hen, että alamme kri­ti­soida pin­nal­li­sesti näke­myk­siä, jotka poik­kea­vat omas­tamme: "En pidä tuosta; asia ei mene noin". Jos oli­simme enem­män kiin­nos­tu­neita siitä, mitä koke­muk­sel­lista poh­jaa tai taus­talla ole­via olet­ta­mia vas­ten omat ja mui­den käsi­tyk­set ovat raken­tu­neet, mie­li­pi­teemme eivät vält­tä­mättä oli­si­kaan niin eri­lai­sia ja toi­sensa pois sulkevia.

Oma teo­reet­ti­nen "lem­pi­lap­seni" on viime vuo­sina ollut ajat­te­lun ja iden­ti­tee­tin kehi­tys aikui­suu­dessa. Minua haas­ta­tel­tiin taan­noin FAKTA-lehdessä (5/2010) ilmes­ty­nee­seen artik­ke­liin, jossa ker­ron Mie­len toimintalogiikat-profiilista (lataa pdf). Mitä syvem­min menin var­si­nai­seen tut­ki­mus­da­taan kyseistä mit­ta­ria kos­kien (kah­la­sin läpi yli 70 jour­na­lar­tik­ke­lia, ja 50 väi­tös­kir­jaa, joissa sitä oli käy­tetty), sitä vähem­män sel­keältä ja veden­pi­tä­vältä ulko­mais­ten kon­sult­tien tari­nat vai­kut­ti­vat (kts. Har­vard Busi­ness Review -artik­keli). Täl­lai­nen yhteen tee­maan, sen taus­toi­hin ja yhteyk­siin mui­hin asioi­hin perin­poh­jai­nen syven­ty­mi­nen on teh­nyt ajat­te­lus­tani jous­ta­vam­paa, koska olen oppi­nut suh­tau­tu­maan sen myötä teo­rioi­hin yli­pää­tän­sä­kin vähem­män vaka­vasti ja kes­kit­ty­mään kon­kre­ti­aan, jota teo­ria pyr­kii approksimoimaan. Valitettavan usein leadership-mallit ohjau­tu­vat teo­riasta käsin - kuin meni­si­vät perse edellä puu­hun.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Kes 15

Se, mil­lai­nen työ sovel­tuu jol­le­kin ihmi­selle kitey­tyy seu­raa­viin kolme kysymykseen:

  1. Mitä voin tehdä?
    Osaa­mi­nen, tai­dot, koke­mus, kou­lu­tus - mitä voin tehdä, koska olen teh­nyt sitä aikaisemmin?
  2. Mitä haluan tehdä?
    Moti­vaa­tio, arvot, pre­fe­rens­sit - Mitä teki­sin mie­lel­lään tehdä, koska se on minusta houkuttelevaa?
  3. Mitä teh­tä­viä kyke­nen hal­lit­se­maan ja ymmär­tä­mään?
    Mitä voin tehdä, koska työ vas­taa vas­tuul­li­suu­del­taan ja komplek­si­suu­del­taan tapaa, jolla ymmär­rän itseäni ja maa­il­maa? Minulle liian yksin­ker­tai­nen työ tyl­sis­tyt­tää, ja liian moni­mut­kai­nen kuor­mit­taa ja tun­tuu kaoottiselta.

Ide­aa­li­ti­lan­teessa kuva par­haasta kan­di­taa­tista muo­dos­te­taan suh­teessa kaik­kiin kol­meen vii­te­pis­tee­seen. Kui­ten­kin työ­ha­ki­joi­den sovel­tu­vuutta tar­kas­tel­laan yleensä vain kah­den ensim­mäi­sen kysy­myk­sen valossa, ja kol­mas kom­po­nentti, eli hen­ki­lön kyky käsi­tellä komplek­si­suutta, jää vaille huo­miota. Ihmis­ten osaa­mi­nen ja moti­vaa­tio pai­na­vat vaa­ka­ku­pissa niin pal­jon, että intui­tii­vi­sesti muo­dos­tu­nei­siin fii­lik­siin hen­ki­lön kyvyk­kyy­destä tai talen­tista ei luo­teta.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Tou 7

Talous­sa­no­mat haas­tat­teli Psy­ko­lo­gi­toi­misto Talen­tin senio­ri­kon­sultti Tommi Telantoa.

Artik­ke­lissa Tommi tuo esille, että tule­vai­suu­den joh­ta­juu­dessa arvot, vuo­ro­vai­ku­tus ja inhi­mil­li­syys koros­tu­vat. Täl­lai­nen joh­taja joh­taa aidosti sydä­mel­lään. Hänen per­soo­nansa kyp­sy­mi­nen mah­dol­lis­taa uuden­lai­sia tapoja hah­mot­taa maa­il­maa ja nähdä yhä hie­no­va­rai­sem­pia asioita.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Huh 29

Busi­ness coac­hin­gin perus­a­ja­tus on aut­taa ihmi­siä kehit­ty­mään koh­taa­malla työnsä ja elä­mänsä arjen aset­ta­mat haas­teet - asia, joka on jää­nyt vähälle huo­miolle psy­ko­lo­giassa. Coac­hin­gia voi­daan kui­ten­kin tehdä meka­nis­ti­sin läh­tö­koh­din, jol­loin sen ainoa tar­koi­tus on aut­taa ihmi­siä saa­vut­ta­maan tavoit­teita tai mää­rät­tyjä tulok­sia. Täl­lai­set val­men­ta­jat otta­vat asiak­kaan haas­teet ja tavoit­teet sel­lai­si­naan, eivätkä pysähdy miet­ti­mään mistä asiak­kaan tavoit­teet ovat läh­töi­sin, min­kä­lai­set ajat­te­lu­ta­vat gene­roi­vat niitä. Näin val­men­taja ei tun­nista tai ole kiin­nos­tu­nut avauk­sista, jotka voi­si­vat joh­taa val­men­net­ta­vassa tapah­tu­viin syvem­piin kehitysprosesseihin.

Trans­for­ma­tii­vi­sessa coac­hin­gissa läh­tö­koh­tana on ihmi­sen koko­nais­val­tai­nen kasvu. Kasvu on auto­maat­tista ja se tapah­tuu inte­rak­tiossa mui­den ihmis­ten ja sys­tee­mien kanssa ikään kuin tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­sen ”sivu­tuot­teena”. Kun val­men­nusta ale­taan tar­kas­tella tästä dyna­mii­kasta käsin, pääs­tään todella her­kul­lis­ten tee­mo­jen äärelle.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Maa 21

Käsit­te­lin aikai­sem­min Myö­tä­luo­vaa mieltä, jonka saa­vut­taa noin 5 % väes­töstä. Persoonan/identiteetin kehi­tyk­sen matka ei suin­kaan pääty tähän. Tai toi­saalta se päät­tyy, ja alkaa uusi matka trans­per­soo­nal­li­seen identiteettiin.

Omista ja kult­tuu­rin arvoista irtau­tu­mi­sen jäl­keen ihmi­nen saat­taa alkaa kysee­na­lais­taa vie­lä­kin syvem­min ajat­te­lunsa ja ole­massa olonsa perus­teita. Häntä voi alkaa häi­ritä esi­mer­kiksi samais­tu­mi­nen oman mie­lensä kat­kea­mat­to­maan aja­tus­vir­taan. Ajat­te­lu­han on samais­tu­mista; jokai­nen aja­tus sisäl­tää pie­nen tun­teen minästä. Kun lähes­tymme luon­toa vain ajat­te­lumme kautta, koko elä­mämme kutis­tuu pie­nen päämme sisällä ole­vaksi käsit­teel­li­seksi todel­li­suu­deksi. Elämme pakon­omai­sesti ana­ly­soi­den, tul­ki­ten ja loke­roi­den kai­ken sitä mukaa, kun havait­semme jota­kin. Sosi­aa­li­sen elä­män ja kom­mu­ni­kaa­tion kan­nalta on toki vält­tä­mä­töntä, että mää­ri­tämme todel­li­suu­den kie­len abstrak­tioi­den kautta.

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark
Maa 6

Ohei­nen video ker­too Flo­ri­dan suis­tolta löy­ty­neestä Mae West -nimi­sestä kil­pi­kon­nasta. Olles­saan pieni Mae Wes­tin kil­ven ympä­rille oli juut­tu­nut ros­kana luon­toon hei­tetty muo­vi­nen ren­gas. Kil­pi­kon­nan kas­vaessa sille kehit­tyi videossa näkyvä ”tii­ma­lasi var­talo”. Kuin ihmeen kau­palla eläin säi­lyi hen­gissä eivätkä sisäe­li­met olleet vahin­goit­tu­neet, kun se löy­det­tiin. Ilman että ihmi­set oli­si­vat irroit­ta­neet muo­vi­ren­gasta, Mae Wes­tillä tus­kin olisi ollut tule­vai­suutta (video on otettu 7 vuotta ren­kaan irroit­ta­mi­sen jälkeen).

Maa­ilma, jonka nyky­päi­vän joh­ta­jat koh­taa­vat, on kas­va­nut komplek­si­suu­des­saan. Joh­ta­jien mieli voi kui­ten­kin olla tot­tu­nut nii­hin olet­ta­muk­siin ja ajat­te­lu­ta­poi­hin, jotka aut­toi­vat heitä menes­ty­mään aikai­sem­min. Ylei­nen käsi­tys on, että pär­jä­täk­seen tule­vai­suu­dessa riit­tää, että vain kehit­tää uuden­lai­sia joh­ta­mis­tai­toja ilman, että itse muut­tuu sen kum­mem­min ihmi­senä. Veik­kaan, että tämä on resepti tuon kil­pi­kon­nan tilan­netta muis­tut­ta­viin kas­vu­ki­pui­hin. Ei sen parem­min kil­pi­kon­nan kuin joh­ta­jan­kaan sel­kä­ranka kestä elä­mää "vil­lissä luon­nossa".

Lue koko artikkeli… »

  • Share/Bookmark